Tilanne
Minä,
olen tilanne.
Minun koko elämäni,
on vain yksi tilanne.
Aavistus, kuiskaus, vivahde,
välähdys, aamuauringon kimalle.
En tiedä mitä on tulossa, mistä on tulossa, milloin on tulossa, miten on tulossa,
Minusta tuntuu, että olen hereillä,
Hei,
Entä jos minä olenkin jo perillä?
Valkoinen huone, asun kuutiossa,
Kuutio mielen kaltainen,
Persoona mielivaltainen,
peilikuvalta sain avaimen.
Maalaukset ovat ikkuna minun maailmaani,
Valojen ja varjojen maahan.
Synkkiä siltoja pitkin kuljettuja,
Vihreiltä niityiltä poimittuja,
ajatuksen kangastuksia.
Niitä minä tarjoilen.
Oma tila, mielen tilanne,
tilassa sata kymmenen prosenttia, ihanne.
Unelma ei hiljene,
niin kauan kun sitä viljelet.
Se ei ole lahjakas joka osaa,
Vaan se, joka tekee kaikkensa, että osaa.
Ja tämän jälkeen tekee kaiken,
Kuten ei osaisi mitään.
Ja nerous on hulluutta,
kunnes joku tulee hulluksi,
Kertoo kaikille mitä se tarkoittaa.
Mitä se tarkoittaa?
Mikä tarkoittaa mitäkin?
Onko oikeasti mitään, mikä tarkottaisi jotakin?
Ajatuksen sisällä ajatus, ja sen sisällä ajatus,
Sen sisällä haave, elämän kipinä,
tuuli joka puhaltaa laivan purjeisiin.
Nosta ankkuri kapteeni,
ohjaa laiva sinne,
minne maailman laita päättyy.
sillä sieltä alkaa elämä,
minuus, hallitsemattomuus,
vapaus, aukottomuus.
En ole maalari tai taiteilija,
en kuvanveistäjä.
Minä en ole mitään.
Minä tulkitsen hiukkasien tanssia,
atomien syvää tarkoitusta,
jylhää kokonaisuutta.
Maalaukset ovat ikkuna minun maailmaani,
Valojen ja varjojen maahan.
Useisiin ulottuvuuksiin,
yhtäaikaisesti.
Maahan ja avaruuteen,
sisälle ja ulos.
Niihin, joissa asun,
Kuten tässä talossa,
huoneessa,
Valkoisessa kuutiossa.
Mielessäni.
Mielikuvitukseni kanssa.
Ainoan todellisen ystäväni.
Värit ovat todellisuuteni,
pensseli ajatuksena,
Sävyin sävellän kankaalle.
Kerron syvimmät tarinat,
Tuntein ja siveltimeni vedoin.
Viiva kerrallaan.
Mielen voimalla,
Taitan valoa,
Taitan kuten aallokko,
auringonlaskun viimeistä säädettä.
Tässä olen minä,
tilanne.
Kommentit
Lähetä kommentti