Tuntematon kansalainen

Kuka minä olen,

linssin toisella puolella.

Kuvattuna väärältä puolelta,

minun puoleltani.

Tiedänkö kuka olen,

tietääkö kukaan, kuka oikeasti olen.

Olen vain välähtävä ajatus, ihanne,

ihmisen kangastus, mennyt pilalle.

Itsetunnon sirpaleiden vuoksi,

kasattuna rikkaiden liimalla,

jota leikkisästi yhteiskunnaksikin kutsutaan.

Suoritukset ja viimeiset esiintymiset,

tähden vuonojen syvyisten sisäisten arpien.

Ja niin me katsomme itseämme,

ruuduista, mainoksista, toisistamme.

Puhuen kauniisti yksilöllisyydestä,

yhteen pelosta värisevään ääneen.

Yksinäisyydessään silti,

on jokainen enemmän kuin hukassa.