Siellä lepää lupaus

Minä olen keräillyt kristalleja,

pisaroita väsyneiltä poskipäiltä.

Haukkonut henkeä surusta,

huutanut ilman ääntä.

Maistan edelleen raudan suussa,

vasarasta, jolla elämä on minua takonut.

Minä olen koonnut elämän,

rikotuista sirpaleista.

Epätotuuksista ja valheista,

vääristyneistä unelmista.

Pitänyt maailman kasassa,

liimalla, jota ajatukseksi kutsutaan.

Mutta olen myös nähnyt elämän,

mielikuvituksettomien teatterin.

Astunut alas näyttämöltä,

sukeltanut mielen kulisseihin.

Löytänyt totuuden sen takaa,

jota todellisuudeksi kutsutaan.

Ja siellä lepää lupaus,

tarinoiden luvattu paratiisi.

Ikuinen kirkkaus ja onni,

valo joka vastaa aurinkoa.

Yltäkylläisyyden syli,

kaiken kattava tarkoitus.