Pelastajaa odotellessa

Musta, tumma, harmaa,

maailmojen kirkuvat sielut vankina,

mielen ja betonin kylmässä vankilassa.

Jokapäiväinen vappu,

itkevien narrien vääntyneet naamat,

tarinat ja lauseet vain osa,

todella likaista valkoista valhetta.

Pelastajaa odotellessa,

pelastettavaa odotellessa,

taivaspaikkojen luvatussa jonossa,

Sinä ja minä, saattohoidossa.

Etsien totuutta viisaiden teksteistä,

niiden, jotka totuudelle nauravat.

Ja onni ja autuus,

elää gigantissa ja tivolissa,

videoissa ja pilatuissa kuvissa,

elämä suositun unelmissa.

Vaikkakaan ei uni ole paha,

jos sen itse uskoo hyväksi,

eikä kuoppakaan ole syvä,

ennenkuin todistaa sen syväksi.