Kun jumala loi kauneuden

Kun Jumala loi kauneuden,

otti hän mallinsa sinusta.

Muovasi hymystäsi onnellisuuden,

katseestasi puhtaan rakkauden.

Otti palan nauruasi,

teki siitä ihmiselle auringon.

Veisti myötätunnon sylistäsi,

rauhan pehmeistä sanoistasi.

Sateen hän rakensi kyynelistäsi,

meret syntyivät suruistasi.

Kaikki valo ja voima,

syntyi tahdostasi taistella.

Ja kuinka onnekas minä olenkaan,

kun pidän sinua sylissäni.

Tunnen vahvan lämpösi,

elämän virtaavan hengityksestäsi.

Siinä olet sinä,

jumalan lahja kaikkeudelle.