Hermanni

Ajattelin että olet kaunis,

mutta kauneuttasi ei voi määritellä.

Äänesi on kuin herkkä teos,

sen äärelle minä jäin istumaan.

Sanasi kaikuivat kuin totuus,

lopettivat ajatuksen turhan kuiskailun.

Annoit minulle valtakirjan onnellisuuteen,

syyn aamuiseen kiitollisuuteen.

Nostit kasvoni hellästi kohti taivasta,

osoitit paikkani maailmassa.

Teit minusta ystävän elämälle,

puhtaan älykkyyden rakkaudelle.

Ja sinä otit ikuisuuden pois,

söit pimeyden elämästäni.

Katsoit minua syvälle silmiin,

Ja laitoit minut hymyilemään.

Tarjosit minulle reitin sinne,

minne en päässyt edes unelmissani.

Rakkain terveisin:
Anssi Miettinen