Kun ilta laskeutuu

Kun ilta laskeutuu, sen huomaa.

Pieni kipinä syttyy rinnassa, punahehkuinen ja lämmin.

Pienen pieni, kuin juuri sammuvassa saunan kaminassa.

Sykkien sydämen tahtiin, värähdellen koko kehossa.

Se laittaa painoa harteille, painaen pään tyynyyn.

Nostattaa peiton korviin, asettaen kylkiasentoon.

Pitäen silti hyvänä, tuntuen kovin tuttavalliselta.

Sitten silmät sulkeutuvat, ja kaipuu tulee vieraaksi.

Kipinä muuttuu hetkessä roihuksi, valtavaksi paloksi.

Ikävä tanssien iloisesti liekkien ympärillä, tarjoten ikuisuuden rakkaudellista suudelmaa.

Rakkain terveisin:
Anssi Miettinen