Elämän renki

Näillä tuskan pelloilla,

minä tuuheaa viljaani niitän.

Sitä viime keväänä kylvettyä.

Tylsällä viikatteella,

suolainen timantti poskellani.

Ja tällä laajalla aavalla,

aurinko porottaa säälittä.

Polttaa niin,

että palaa arvet sieluun asti.

Kytee vielä syksylläkin.

Vaan elämän renkinä,

kylvän vielä seuraavatkin.

Ja sitäkin seuraavat.

Josko se sitten, 

kun kämmenet vuotaa mätää,

oppii ihminen nöyräksi.