Ikävä jäytää mieltäni

Ikävä jäytää mieltäni,

hiipii iltaisin vierelleni.

Tervehtii,

kuten vanhaa ystävää.

Käy reippaasti sisään,

kutsumattoman vieraan tavoin.

Asettuu suoraan taloksi,

tuoden muistot mukanaan.

Mene pois, sanon,

asentoa vaihtamalla.

Pimeässä huoneessa,

levottomin henkäyksin.

Vaan vielä jaksaa,

muistuttaa.

Aivan kaikesta.