Hirviö

Aurinko nousee kyllä,

itsestäni en ole niin varma.

Minä kuulun pimeyteen,

mustaan liisteriin.

Hirviöiden maahan,

sinne, missä olen itseni luonut.

Ylpeydessäni,

yksinäisyydessäni,

ylimielisyydessäni.

Rakentanut linnan muureja myöten,

ainoastaan ajatuksen itselleni.

Kolkon ja kivisen valtaistuimen,

jolta yksin huutaa ja huitoa.

Ja sieltä minä tuhoan kaiken,

vuodattamatta kyyneltäkään,

sanomatta sanaakaan,

ilmekään värähtämättä.

Sillä sellainen minä todella olen,

hirviö.