Yksin soutaen

Minun veneeni keikkuu, 

elämän ristiaallokossa. 

Kaatosateessa, 

jonka pisarat ruoskivat kasvojani. 

Siinä loputtomassa vastatuulessa, 

jonka vuoksi silmäni kostuvat. 

Yksin soutaen,

kerrostalon mittaisia aaltoja vastaan. 

Ääni käheänä huutaen, 

etkö pysty parempaan. 

Minä en airoista irti laske, 

vaikka kämmenet jo vuotavat verta. 

Ja kyllä apua olisi tarjolla, 

niiltä jotka rannalta huutelevat. 

Kuivin jaloin, 

kuivin vaattein. 

Mutta minä tahdon nähdä enemmän, 

sen rajan minne maailma päättyy.