Kohdatakseni taisteluni

Se kajahtelee laajalla alalla, 

sielun synkimmissä uumenissa. 

Sykkii pimeän kuloa, 

levittäen tahraansa mielen kankaassa. 

vasarallaan takoen jääkylmää marmoria, 

esittelee itsensä itse pimeys. 

Vieden tilan, vieden ilman, 

ajatuksen suuressa salissa. 

Värjäten maailman mustaksi, 

tuskalla lemmikkiään ruokkien.

Isohampaista, punasilmäistä, 

peloksi kutsuttua petoa. 

Ja minä puen lasisen haarniskani, 

asettelen suojan kasvoilleni. 

Huokaan hiljaa syvään, 

nostan ainoan aseeni. 

Hypäten ihmisyyden pimeimpään kuiluun, 

kohdatakseni taisteluni.