Miekka ja kilpi

Minä seison taistelukentän keskipisteessä,

kaatuneiden keskellä.

Itkien ikuista taistelua,

muistellen matkalla menehtyneitä.

Puristaen miekkaa nyrkissäni,

nojaten riskuiseen kilpeen.

Sinä laskeudut minun viereeni,

ja laitat käden poskelleni.

Puhut enkelien kielillä,

nostaen katseeni vastaasi.

Valosi minun sieluni sokaiskoon,

ottakoon sydämeni huomaasi.

Ja kyyneleet muuttuvat mereksi,

suunnattomaksi onneksi.

Sinun siipesi minua suojaavat,

kun lasken miekkani ja kilpeni.

Viisautesi täyttää ymmärrykseni,

kauneutesi pitää minut nöyränä polvillani.

Rakkain terveisin:
Anssi Miettinen