Supernova

Kuin supernova räjähtäisi suoraan edessä. Ensimmäinen paineaalto iskee ilmat pihalle, toinen viskaa äärettömään avaruuteen. Vatsasta ottaa ja oksettaa, ja kaikki tapahtuu jossain todella syvällä.

Keho ei tunnista hyökkäjää, ja julistautuu välittömästi hätätilaan. Veri pakenee lihaksiin. Syke on niin kova, että sen tuntee sormenpäissä. Iho on valkoinen, hengitys todella pinnalista. Mieli yrittää pitää kiinni hämärtyvästä todellisuudesta.

Kaikki pysähtyy, ja kaikki tapahtuu silti samanaikaisesti. Nollatila, missä ymmärrys lakkaa olemasta. Kaikki on, mutta ilman otetta. Pään sisällä riehuu stockmannin hullut päivät. Kaikki sanovat että kyllä se siitä, mutta kukaan ei tiedä mikä se siitä edes on.

Pelkoa ja inhoa kuoren sisällä. Pommi. Avaamattomia lukkoja. Vahvoja tunteita. Ansa. Liiallinen ajatus ja pelottava todellisuus, joskus myös totuus. Kylmä totuus. Itsensä näkeminen itsenään.

Ja mitä näitä nyt on, juna, lentokone, ihmissuhde.

Rakkain terveisin:

Anssi Miettinen