Tarina selviytymisestä

Se on kuin istuisi pimeässä huoneessa. Mutta tällä huoneella ei ole seiniä. Yrität pitää itseäsi sylissä, ettei mikään koskettaisi sinua. Mutta se kaikki on läsnä. Yrität huutaa ääneen, mutta mitään ei kuulu. Kukaan ei ole kuulemassa. Kukaan ei ole auttamassa. Sillä siellä olet yksin. Haluaisit että äänet hiljenisivät, mutta ne vain huutavat kovempaa. Laitat kädet korvillesi, mutta huutaminen ei lakkaa. Sitä on jatkunut pitkän aikaa. Liian pitkän aikaa. Haluaisit tuntea, mutta kaikki on turtaa.

Pimeys ei turmele vain näköä, se turmelee olemisen. Ainoa kosketus minkä tunnet, on kun joku silittää sinua. Ja se ei tunnu hyvältä. Se oksettaa ja aiheuttaa kylmiä väreitä. Se kiemurtelee vatsassa kuin käärme. Se lamaannuttaa viimeisetkin rippeet toivosta taistella. Hänen nimensä on pelko. Ainoa joka on jäänyt luoksesi asumaan. Antanut sinulle kodin. Ainoa joka haluaa sinun jäävän. Hän ottaa syliin ja puristaa niin tiukasti että hengittäminen on mahdotonta. Tuntuu siltä, että tukehtuisit. Ja niin tukehdutkin. Uudestaan ja uudestaan. Ja siinä sinun on hyvä olla. Koska mitään muutakaan ei ole. Ei ole mitään mistä pitää kiinni. Ei mitään mihin tarttua.

Olet ollut siellä äärettömyyden verran. Olet jäänne ikuisuudesta. Haurasta luuta ja nahkaa. Kaikki tuntuu kylmältä ja kiviseltä.

Olet valmis päästämään irti. Luopumaan kaikesta. Olet liian väsynyt edes nostamaan katsettasi. Mieleen palaavat muistot lapsuudesta. Joku nostaa sinut ilmaan ja kehuu suloisia kasvojasi. Kehujan kasvoilla on lämmin ja vilpitön hymy. Hän nauraa, ja myöskin sinä naurat. Muisto katkeaa. Tunnet kevyen jäljen lämmöstä, ja sitten se katoaa. Kuin se olisi ollut valhetta. Vetovoima vetää takaisin tyhjyyteen.

Havahdut kirkkauteen. Jostain todella korkealta, nuppineulan pään kokoinen kipinä leijailee alaspäin. Se on kuin lumihiutale, mutta niin kirkas, että sitä on edes hankala katsoa. Se putoaa hitaasti alaspäin pimeydessä. Ikäänkuin olemassa ei olisi mitään muuta. Se lähestyy sinua. Se putoaa kohtisuoraan sinua kohti, ja putoaa rintaasi. Kirkas välähdys. Tuntuu kuin kaikki olemassaoleva energia koskettaisi sinua hetken verran. Haukot henkeä, koska tuntuu että saat happea ensimmäistä kertaa elämässäsi. Tunnet sydämesi sykkeen, kun sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Ensin hitaasti, kunnes lyönti vahvistuu ja vahvistuu. Tunnet kuinka veri tunkeutuu jokaiseen ruumiisi osaan voimalla. Ihosi kihelmöi, ja tuntuu kuin kehosi käynnistyisi uudelleen. Olosi muuttuu jokaisella sydämen lyönnillä kevyemmäksi ja kevyemmäksi. Tunnet konkreettisuuden. Tunnustelet maata allasi, joka tuntuu kestävän. Tunnet voiman sisälläsi. Tunnet kuinka se kasvaa ja laajenee.

Olet kyllästynyt pimeyteen. Olet kyllästynyt ahdistukseen. Olet kyllästynyt huutoihin ja ikuisiin kuiskauksiin heikkoudestasi. Pelko tuijottaa sinua tyhjyydestä. Hän haluaisi sinun jäävän. Hän sanoo itseään ystäväksesi. Ainoaksi ystäväksesi. Hän tarttuu sinua kädestä ja repii itseään kohti, mutta riuhdot kätesi irti. Hän jää elottomana katsomaan.

Olet valmis. Olet kerännyt kaikki olemassaolevat voimasi. Tuntuu kuin sisälläsi olisi itse aurinko. Otat kädelläsi ja jalallasi tukea maasta. Katsot ylöspäin, ja tunnet kuinka jokainen lihas ja solu on jännittynyt ja huokuu voimaa ja energiaa. Maa tuntuu tukevalta ja varaat sitä vasten kaiken voimasi. Et tiedä mihin olet menossa, mutta tunne kertoo että on ponnistettava niin korkealle kuin mahdollista. Luotat siihen. Tuntuu että vihdoin sinulla on jotain mitä kohti mennä. Vedät syvään henkeä . Maa halkeilee samalla kun varpaasi uppoavat siihen hetkeä ennen kuin ponnistat ja räjähdät kohti korkeuksia. Vauhti vain kiihtyy matkalla, ja tunnet kuinka elinvoima lisääntyy vauhdin myötä. Olet vihdoin elossa.

Olet matkannut hetken, kunnes huomaat että vastaasi on tulossa seinämä. Olet tehnyt päätöksen lentää ja mennä seinämän läpi. Se on ainoa este pimeästä pois pääsemiseksi. Laitat kätesi ympärillesi. Suljet silmäsi ja hymyilet. Tunnet kuinka luotat itseesi. Osut seinämään kovalla vauhdilla ja tunnet kuinka se murtuu kovaan ääneen energian ja nopeuden edessä. Seinämä pirstaloituu palasiksi, ja palaset seuraavat perässäsi kohti rajattomuutta. Saavutat välittömästi lämmön ja ajattomuuden.

Sirpaleet jäävät leijumaan tyhjyyteen. Vauhtisi hidastuu ja pysähtyy, ja tunnet että sinulla on lämmin. On hiljaista. Kaikki on tyyntä. Valo ja kirkkaus ympäröivät kaikkea. Olet muuttunut valkoiseksi. Hohdat valoa ja lämpöä. Tunnet kuinka kaikki kevyttä. Ei ole aikaa eikä ajatusta. Huudot ovat hiljentyneet. Katsot aukkoa josta olit hetki sitten murtautunut läpi, ja näet kuinka se parsiutuu yhteen. Ikäänkuin sitä ei olisi ollut olemassakaan. Kaikki on valkeaa. Kaikki tuntuu kokonaiselta. On hiljaista. Täysin hiljaista. Laitat silmäsi kiinni ja hymyilet.

Tiedät, että olet vihdoin vapaa.

-Anssi Miettinen