Sinua minä ikävöin

Sinua minä ikävöin. Sinun vuoksesi minä taistelen. Sinut minä näen jokaisessa kukassa ja terälehdessä. Sinä tulet mieleeni auringosta ja valosta. Sinun vuoksesi minä nostan painavat hartiani ja kohoan korkeuksiin. Sinua minä tavoittelen jokaisesta hetkestä ja tilanteesta. Sinua minä etsin kasvoista ihmisjoukoista. Sinut minä tunnen yksinäisinä iltoina. Sinua minä mietin, kun suljen silmäni ja hymyilen.

Sinä pelotat minua. Sinä rakastat minua. Sinä teet sen mihin minä en kykene. Sinä pidät minua kädestä. Sinä syleilet sydäntäni ja pidät siitä huolen. Sinä olet tuntenut minut aina. Sinä olet löytänyt sen mitä itse en ole uskaltanut etsiä. Sinä tiedät mikä minä olen. Sinä painat pääni vasten kullattua tyynyä. Sinä pidät minut lämpimänä vaikka olisin jäässä. Sinä sytytät sen mikä on joskus sammutettu. Sinä löydät ulospääsyn huoneesta jossa ei ole ovia. Sinä olet se joka puiden lehtiä heiluttaa.

Sinulle minä olen jo kertonut kaiken. Sinulle minä annan jokaisen palan itsestäni. Sinun vuoksesi rakennan itseni uudelleen. Sinulle minä näytän kaikkeuden. Sinulle minä omistan jokaisen henkäyksen ja sydämenlyönnin. Sinulle minä olen laatinut puheeni ja ajatukseni. Vain sinua varten minä kirjoitan.

Sinua minä ikävöin. Sinut minä tunnen. Sinua minä odotan kun katson ikkunasta sadepisaroidan valuvan hitaasti lasia pitkin. Sinua minä odotan, vaikka päivät vaihtuvat toiseen. Vaikka lämpö muuttuu kylmyydeksi, ja valo pimeydeksi, silti minä istun hiljaa ja sinua odotan. Sillä sinua minä ikävöin.

-Anssi Miettinen