Satoja osumia ja iskuja

Satoja osumia ja iskuja. Verta ja hikeä. Kyyneleitä, jotka kuivuvat ennen osumistaan koleaan pintaan. Mieli, jota on rikkomalla rikottu. Hakattu moskalla alasinta vasten. Sirpaloituneet kappaleet pyyhitty lattialle, lakaistu lattialankkujen väliin. Unohdettu ikuisuuksiksi. Vain pölynä ne raoissa vierailevat.

Hakattuna henkihieveriin. Syljeskelty sielun rippeitä uskovien kasvoille. Pidetty kahleissa ja annettu totuuden painua rystysten lailla kylkiluiden väliin, kerta toisensa jälkeen. Luovuttamatta.

Itketty ja naurettu. Itketty mahdottomuutta, naurettu hulluutta. Tullen mahdottomiksi, ja hulluiksi. Nojattu mielikuvitukseen, ja rakennettu elämän pienoismalli harhakuvista. Liimattu vesiliukoisella, halvoista varaosista.

Satoja osumia ja iskuja. Ilmeettömät vastalauseet. Kapina ja verinen taistelutanner. Minä vastaan minä.

Ja joka kerta kun valkoinen lippu liehuu, on taas yksi taistelu päättynyt. Ei voittoon, vaan antautumiseen. Kun askel ottaa tukensa konkreettisuudesta, ja kun silmät aukenevat aamulle.

Silloin palapeli alkaa hahmottua. Tuhansien palojen. Rikotun peilin sirpaleet palaavat kehyksiinsä paikoilleen. Kuva on jälleen kokonainen. Viaton ja täydellinen. Säröjen saumat haihtuvat.

-Anssi Miettinen