Rakkaus korkeuksista

Rakkaus korkeuksista, lämmittäen kuten kevätaurinko. Ottaen lämpimään syliinsä, sulkien untuvapeittoonsa. Vapauttaen varjoista, asettaen kämmenen isällisesti olkapäälle. Sovitellen menneet ja tulevat.

Universaali energia, vahva ja taipumaton. Silittäen höyhenen kevyesti päälakea, jakaen todellisen ymmärryksensä. Levittää armonsa jäsenet, antaen hymyillen anteeksi. Koskettaen hennosti sydäntä, ikäänkuin kutsuen luokseen.

Herkistyen sen huomaa lähestyvän, ottaen otteen sielusta. Astuen eteiseen, ja halaten kuten vanhaa ystävää. Pysyen lähellä ja lähentyen, antaen voimansa sulautua. Hyväksyen kaiken jo olevan, haluten ainoastaan hyvää.

-Anssi Miettinen