Pohjalla

Jos putoaa, löytää väistämättä pohjan. Ja se pohja kolahtaa. Osuma pohjaan kuulostaa kuin äänivalli rikkoutuisi. Tuntuu siltä kuin kaikki luut menisivät rikki samanaikaisesti. Et saa happea. Et tunne kehoasi. Et tunne itseäsi. Et edes tiedä missä olet. Osuma pohjaan on kova. Kuin betoni vasten kasvoja. Kylmä ja rosoinen. Siitä alemmaksi ei pääse. Se on kellarikerros. Paikka jonne eivät hissit tai portaat vie. Siellä eivät edes hampaat kirsku, eivätkä hiilet polta. Se on kylmä ja hiljainen paikka. Pikimusta ja ontto. Siellä tyhjyys on vain positiivista ajattelua.

Olet pohjalla. Suurin lahja kaikista.

Huvittavaa eikö. Samanaikaisesti pahin kaikista, samanaikaisesti parasta ikinä. Kuin poltettu metsä, josta hyvä pelto saa alkunsa. Tarinoiden feenixlintu. Kaiken loppu, ja kaiken alku. Uudelleensyntymä. Rikottu, ja uudelleen rakennettu. Luovuttu vanhasta, luotu uudesta. Ja se joka on jo kerran kuollut, tulee olemaan kuolematon.

-Anssi Miettinen