Muisto lapsuudesta

Muistan sen vastapäisen saaren, mikä oli suoraan mökkirantaa vastapäätä. Aurinko paistoi usein saaren takaa suoraan laiturille, ja hento tuulenvire saapui kaukaa selältä heilutellen pellavanväristä kikkaratukkaani. Siinä laiturin päässä minä istuskelin ja uittelin pieniä varpaitani, katsellen kristallin kirkkaan veden läpi pieniä kalojen poikasia. Ranta oli kullanruskean väristä hiekkaa, ja taivas usein puhtaan sininen.

Se oli vapautta pienelle koltiaiselle. Ja varsinaisia veijareita sitä silloin oltiinkin. Leikittiin ja remuttiin. Pestiin päivän lika rypemällä järvessä, ja pitkillä löylyillä saunassa. Ilman murheita ja huolia.

Ja kun sitä arki tänä päivänä välillä painaa, ja työt väsyttää. Kun on tienannut elantonsa ja laittanut ruoat kaupan jälkeen jääkaappiin. Maksanut laskunsa ja asettunut toviksi sohvalle, sitä laittaa silmät kiinni, ja istuu hetkeksi sille samaiselle mökkilaiturille.

-Anssi Miettinen