Lehti

Ja niin lumet sulavat. Kylmyys vaihtuu lämpöiseen. Oksa taittaa vartensa kohti valoa, ja herää elämään. Silmusta työntyy vihertävää, lehti tekee alkuaan. Se tulee maailmaan tietämättömänä, silti kasvaen.

Tuulet ja kesän sateet sitä riepottelevat. Kuumuus ja kuivuus koettelevat. Mutta se kestää. Mukautuu vaihteluihin valittamatta, ja edelleen se oksassa pysyy. Ottaen kokemukset ja koettelemukset havisten.

Ja kun syksy saapuu, se tietää että on tullut aika. Se vaihtaa asukseen värikkään. Neutraalin vihreän, keltaiseen ja punaiseen. Kuin lähteäkseen juhlallisesti. Ja kun illat aikaisemmin pimenevät, ja nurmi lakastuu, on sen tullut aika. Se päästää irti, ja tiputtautuu. Viimeistä kertaa. Jättäytyen tuulen vietäväksi.

Niin taas hiutaleet hitaasti maahan leijailevat.  Lumi asettelee kevyen peittonsa kaiken ylle, kuin peitelläkseen uneen. Ja samainen oksa, josta lehti oli versonnut, asettuu levolle. On aika olla hiljaa.

Vaan kun taas kevät talven jälkeen koittaa, on aika syntyä uudelleen.

-Anssi Miettinen