Kaikki on

Laakea niitty jonka kullankeltaiset heinänkorret kurottavat huolettomana kohti sinistä taivasta. Valittamatta ne tuulta myötäilevät. Hyväksyen heikkoutensa, vahvana yhdessä jakavat laajat alat.

Hento vire kaukana siintävien puiden lehdissä. Taivas ei puhu, pilvet vain ajelehtivat. On hiljaista ja tyyntä. Ilma liikkuu, mutta se ei tee meteliä itsestään. Kunhan vain on.

Vesi laskettelee purossa kivien lomista päästämättä ääntäkään. Se mukautuu jokaiseen väliin ja muotoon. Välittämättä esteistä, valittamatta matkasta. Se liikkuu, kunnes on aika asettua aloilleen.

Valo vapauttaa säteillään kasvillisuuden varjoista. Se jakaa elämänsä kaikille päivän kerrallaan, kysymättä. Voitelee kirkkaan peitteen jokaiselle, antaa kaikkensa elämälle. Pyyteettömästi.

Ja toisinaan kun silmät menevät kiinni, siellä minä olen.

-Anssi Miettinen