Kaikista suurin

Ja niin minä veneen työnsin vesille. Lähdin rannasta, ennen kuin edes tiesin kuinka soutaa. Ajattelin kohdata suuret meret ja laajat rannikot, suunnata kohti maailmojen laitoja. Näyttää olevani suurin seikkailija, sellainen, joista vain tarinoissa kerrottiin.

Siellä minä ajelehdin aikani, suurien aaltojen seassa. Myrskyissä karikkojen keskellä. Uhmaten suurta aallokkoa, itkien ja peläten veneen keikahtavan. Maaten puista pohjaa vasten, kaivaten takaisin kotiin.

Ja hölmöhän sitä on jos yrittää vain ylpeyden voimalla. Että osaisi ja voittaisi maailman pauhun. Että voisi muka muovata kohtalonsa oman mielen mukaan, Laittaa vaa’an kerralla vaateriin.

Mutta maailma on sellainen kuin on, ja niin olen minäkin. Ei se näyttämällä parane, eikä saavutuksilla somistu. Käskemällä se ei taivu eikä tottele. On vain itse opeteltava tottelemaan, sitä suurinta ja mahtavinta. Itse elämää.

-Anssi Miettinen